Juha Korhonen
Ajatelmia siitä, millaista on meidän ihmisten elämä älyn harhassa.
Ihmiselle elämä on syntymistä, kasvamista, elämistä, kärsimistä ja kuolemista.
Valo-olennolle elämä on elämistä nyt ja tässä, kiitollisuudessa, vapaudessa, onnellisuudessa, täydellisessä terveydessä ja valossa.
Valo-olennon tietoisuudessa elävä ihminen on.
Älyllä ajatteleva ihminen elää ja kuolee.
Selitän seuraavaksi rakenteita ja asioita, jotka liittyvät näihin toteamuksiin tai väittämiin.
Kun me ihmisinä elämme ja pyöritämme arkea ja kaikkea siihen liittyvää, huomaamme vanhenevamme ajan kuluessa. Työtahtimme hidastuu, emme jaksa enää kuten nuorena jaksoimme. Solumme eivät enää uusiudu. Ihmisinä ajattelemme, että ihmisellä on syntymä ja jossain vaiheessa kuolema. Eli alku ja loppu. Ihmisenä väsymme ja tarvitsemme lepoa. Älyllisesti ajateltuna se onkin niin.
Aina ihmiset ovat uskoneet ja jaksaneet elää elämänsä läpi vaikka vaikeaakin todella on ollut. Polvi polvelta kuitenkin ihmiset ovat alkaneet ajattelemaan yhä syvemmin, että en jaksa, tarvitsen lepoa. Nyt tuntuu, että jo kolmeakymppiä käyvät alkavat ajattelemaan jaksamistaan ja terveyttään. Harva oli ennen siinä iässä edes kipeä saati sairas. Nyt jo kolmekymppiset alkavat sairastua ja väsyä.
No, onko ihmiskunta sitten laiskistunut tai huonontunut, ei tietenkään. Enemmänkin on kyse ajattelustamme. Me itse ajattelullamme luomme itseämme kahlitsevat rakenteet. Yhä nuoremmat polvet tahtovat aikuistua pian, kehittyä pian ja hallita elämäänsä yhä nuorempina. Lapsiemme ei sallita olla lapsia riittävän pitkään. Kiire on siinäkin alueella. Aikuisten näkökulmasta lapset saisivat jo vanhempia. On kuitenkin ensiarvoisen tärkeää antaa lapsien kasvaa rauhassa ja kehittyä omaan tahtiin. Vaikka he eivät olisikaan niin osaavia ja kaiken hallitsevia, kuten muut lapset tai edes sisaruksensa. Kaikki meistä ovat yksilöitä, kaikissa asioissa.
Ihmisen keho on luotu kestämään ikuisesti, mutta sielun tehtävä on kuitenkin tietynlainen ja se voi vaatia ns. kuoleman tai tasovaihdon aiemmin. Suurella osalla käy kuitenkin, niin että kehosta loppuu kantokyky ennen tehtävän päättymistä. Sairaudet ja vanheneminen ei kuitenkaan ole se johon ihminen ”kuolee” vaan se minkälainen suhde meillä on itseemme, kehoomme, tapoihimme, ruokaamme, sairauksiimme ja elämäämme. Käytännössä se on sitä, että emme ole ykseyshengityksessä kaiken kanssa, vaan tahdomme erillistää itsemme kaikesta, eli luoda HARHAKUVAN KAIKESTA. Se on älyn tapa toimia. Eläin meissä etsii aina älyllisen valmiin mallin ja luo asiat uudelleen sen mukaan. Toistaa siis samaa mallia kuten elämästä toiseen tähänkin asti. Meidän kuuluisi kuitenkin luoda jotain uutta. Luoda rakkaussuhde kaiken kanssa, eli rakastaa kaikkia asioita elämässämme, kehossamme, toisissa ihmisissä, maapallossa ja kaikessa luodussa sellaisena, kun se on. Ottaa vastaan rakkautta kaikilta ja kaikelta muulta. Se on täydellinen Ykseyshengitys.
Ihmisten henkinen rasitus on toki lisääntynyt huomattavasti, älyllinen tai ajatustyö on lisääntynyt, ihmisillä on tullut enemmän vapaa-aikaa ja yleensäkin aikaa ajatella ja pohtia elämäänsä. Ihmiset ovat alkaneet avaamaan tunteitaan ja miettimään tekojaan. Ajattelu ja pohtiminen on lisääntynyt huomattavasti. Mitä ihminen sitten pohtii ja ajattelee. No ihminen on alkanut älyllistää elämäänsä. Jo teknisen vallankumouksen myötä ajattelu on teknistynyt ja älyllistynyt. Se on johtanut tietysti hienoihin teknisiin apuvälineisiin, jolla ihminen on helpottanut elämäänsä. Ihmisen on ainakin länsimaissa aika helppo elää teknisesti. Aikaa on säästynyt niiden ansiosta moneen muuhun. Ihmisen elämää kuitenkin on alkanut rasittaa entistä enemmän huoli terveydestä ja turvallisuudesta, huoli kaikesta. Olo on rasittunut ja kaikki tuntuu vaikealta.
Mielestäni se kaikki johtuu ihmisen ajattelusta. Kun ajattelemme ns. järjellämme tai älyllämme kaikkien fysiikanlakien ja tieteen näkökulmasta yhä enenevässä määrin, olemme ajautumassa umpikujaan. Ihminen älyllistyttyään on eriytynyt luonnosta ja koko elämästä itsestään. Elämme elämää ilman totuutta. Totuus on toki aina olemassa, niille jotka sen tahtovat tai ymmärtävät ottaa käyttöönsä. Totuus on olemassa ihmisellä ja älyssäkin, mutta se on varsin ohut ja kapea-alainen. Äly näkee vain fyysisen todellisuuden. Mutta kaikkea sitä mitä on todella olemassa, äly ei pysty näkemään, eikä liioin ymmärtämään maailmaa niin kuin se on.
Totuus, josta puhun aina olemassa olevana ja pysyvänä, on todella olemassa, Me kaikki olemme yhtä oikeutettuja ja siunattuja totuudella. Mielestäni meidän tulee vain lausua mielessämme ajatus tai sanoa ääneen; Minä olen rakkaus ja Minä tahdon, Minä tahdon totuuden käyttööni. Nyt heti. Ja tietysti ottaa sen vielä tietoisesti vastaankin. Ehtona tuolla kaikelle on kuitenkin se, että tahdon olla Rakkaus ja olla sydämessäni, joka tahtoo. Toisin sanoen olla Minä olen tietoisuudessa. Olla siinä Jumaluudessa läsnä kaikelle ja kaikille nyt ja tässä. Koska tuossa tilassa korkein rakkaus tai valo on läsnä. Silloin myös totuus on meille läsnä. Meidän on kuitenkin muistettava, että tila ei ole täysin pysyvä, avattuamme tämän tietoisuuden tason itsessämme. Persoonana palaudumme aika pian takaisin vanhaan uomaamme ja unohdamme uuden oppimamme asian. Meidän on muistutettava persoonaamme, että tämä totuus tai tietoisuus kuuluu sillekin jatkuvasti, aina ja ikuisesti.
Älyllisessä maailmassa toimintatavat ovat usein vaikka seuraavanlaisia; joku keksii uuden lääkkeen, lelun, kemiallisen yhdisteen tai minkä tahansa uuden jutun tutkimatta sen vaikutuksia luontoon, ihmisiin ja koko luomakuntaan. Raha ratkaisee eivätkä pehmeät arvot. Ilmasto muuttuu ja maapallo saastuu. ihmisenä tuo kaikki tuntuu kurjalta. Jäljelle jää ihmisenä ajateltuna saastunut maa ja vääristynyt ihmiskunnan kehitys. Vai jääkö kuitenkaan? Mistä kaikki johtuu ja onko kaikella jokin suurempi tarkoitus? Voimmeko nähdä kaiken tämän taakse? Onko tämä totta vai elämmekö harhassa? Tuhoutuuko ihminen omaan ahneuteensa? Nämä ovat ajatuksia ja kysymyksiä, jotka heräävät väistämättä ihmiskunnan edustajan mielessä.
Meidän tulee muuttaa ajatteluamme ja erityisesti sen tasoa ymmärtääksemme kaiken merkitystä. Korkeassa ajattelussa valo-olentona me voimme nähdä selvästi, että kaikki tämä on harhaa ja samalla hyvin totta ihmisen elämässä. Kaikki ongelmat, sairaudet, pelot, vihat ja väsyminen ovat mielemme tuotosta. Itse olemme sen ajatelleet. Itse me olemme kaiken luoneet.
Maailman kaikkeuden suurin ja voimakkain luomisvoima on sana tai ajatus. Ne asiat mitä ajattelemme elämässämme tapahtuvat juuri siten elämässämme, kuin olemme ajatelleet. Ajatuksillamme saamme mitä vain tapahtumaan maailmankaikkeudessamme. Jokaisen meidän maailmankaikkeus vain näyttää hieman erilaiselta. Mutta aina me olemme kuitenkin luoneet oman maailmankaikkeutemme, oman maailmamme. Olemme aloittaneet maailmankaikkeutemme luonnin jo kauan sitten, ensimmäisessä elämässämme ihmisenä ja vieläkin kauempana, silloin kun loimme itsellemme eläimen rakenteita. Jokaisella nämä rakenteet ja syvät solumuistissa asuvat asiat ovat yksilöllisiä. Kuitenkin kannamme kaikessa luomisessamme pelon ja vihan rakenteita. Olemme jossain kehityksemme vaiheissa olleet kaikki täysin eläimiä. Se mitä olemme nyt, on luomisemme tai ajattelumme tulosta.
Se, mitä me taas hoemme ja sanomme monta kertaa perätysten käy toteen. Sanomme vaikka joskus, että: ”Nyt minua niistättää, taidanpa tulla kipeäksi tai: ”Ai, ai kylläpä on selkä kipeänä, mitähän siitä nyt tulee tai: ”Onpa pelottavaa tuo sikainfluenssa, mitä jos se iskee minuun, tietysti se iskee minuun, jos se Suomeen tulee” Nykyihmisen tarvitsee ajatella vain kerran tai kaksi luodakseen nuhan todeksi. Ajattelemalla vaikka riittävän usein pelkäävämme jotain, niin pelostamme tulee todellista ja vielä todellisemmaksi se käy, jos se toteutuukin. Silloin aina ihminen meissä uskoo asian todeksi ja sanoo:” Niinhän minä pelkäsinkin.” Silloin hän luo pelostaan elämäänsä harhan. Todellisuudessa kuitenkaan meillä ei ole mitään pelättävää. Mikään asia ei meitä yllätä housut kintussa, vaikka niin luulemmekin. Me olemme aina turvassa.
Korkeasta ajattelusta katsottuna kaikki tapahtumat elämässämme ovat omaa luomustamme. Yksi ainokainen ensimmäinen ajatus jossain elämiemme vaiheessa voi tulla niin voimakkaaksi, että se yhä noin 1000 elämän jälkeen vaikuttaa meihin.
Jos kykenisimme aina ajattelemaan kuten enkeli tai Kristus, kykenisimme luomaan elämäämme täydellisen terveyden tai jopa täydellisen kehon, Kristus-kehon. Se voisi tapahtua nyt ja tässä. Eli luomaan valo olemassa olevaksi joka solussamme ja kaikissa rakenteissamme. Miksi se ei sitten meille tapahdu tässä ja nyt tai jonkun korkeamman voiman ohjauksessa? No, mehän todellisessa Kristus itsessämme olemme yhtä kykeneväisiä, kuin kaikkiallinen Kristus. Me olemme kaiken olevaisen summa. Meissä asuu kaikkien luomakuntien tietoisuus. Me olemme kaiken tietoisuuden summia joka ikinen ihmisolento. Meidän suuri tehtävämme on kuitenkin luoda tuo Jumalallinen olentomme todeksi aineeseen, kehoomme. Se meidän on kuitenkin tehtävä itse. Sitä ei kukaan voi tehdä puolestamme.
Ajattelullamme on siis tärkein merkitys elämämme muodostumisessa ja sen laadussa. Mikä sitten ihmistä estää? Mielestäni suurin ja painavin este on äly tai persoonallinen ihmisen ajattelu, ns. alempi ajattelu. Miten sitten voimme nostaa ajatteluamme ja selvitä aiemmasta luomisestamme?
On olemassa eräs tapa. Se on kasvaa henkisenä olentona, kantaa vastuunsa eli ottaa käyttöönsä luomisen vastuu. Ihminen alkaa juuri nyt heräämään vastuuseensa. Luomisen vastuu on sama asia kuin anteeksianto. Meidän tulee siis herätä rakastamaan ja antamaan anteeksi itsellemme vaikka olemmekin luoneet sairautta, väsymystä, pelkoa, vihaa tai muuta kärsimystä elämäämme. Olkaamme armollisia Kristuksia itsellemme.
Vielä kerran kysyn toisella tavalla, mikä on sitten käyttövälineemme tai luomisvoimamme Jumalallisessa olennossamme? Se on ajatus tai sana. Niillä me voimme luoda kaiken uudeksi, luoda elämästämme minkälaisen tahdomme. Ajatuksillamme luomme korkeamman Kristus-tajunnan henkistä käyttövälinettä varten. Korkeammassa ajattelussa tahtomme on kuitenkin jalostunut elämiemme myötä ja kykenemme jälleen ottamaan tai saamaan käyttöömme Jumalan, Valon tai Rakkauden tahdon, kuten tahdon kaikkein olemassa olevinta totuutta ja tahtoa kutsua.
Minulle kaikki se miten elämä minulle vastaa tai mitä asioita saan kohdata elämässäni ovat täydellinen peili ajattelustani ja siitä mitä olen sanoillani ja ajatuksilla luonut.
Ihmiselle ja erityisesti näille olennoille, joita me olemme on luotu suuri siunaus tai lahja. Me olemme saaneet valo-olentoina täydellisen kehon, täydellisen instrumentin, jolla luoda oma ja muiden elämä maapallolla paratiisiksi. Meidät on siunattu ainutkertaisilla lahjoilla luoda elämäämme paratiisi tai kultainen aika. Me olemme siunattuja mm. kaikella taitoisuudella ja tietoisuudella sekä valon korkealla läsnäololla, ikiaikojen turvalla, ikuisella ilolla, Me kaikki kykenemme siihen, jos tahdomme. Kurottukaamme siis rohkeasti ja ylettykäämme korkeimman minuutemme ohjaukseen.