Kultaisen Pallon Koulu

Kanavointi: Juha Korhonen, 2009/ VALKOKULTAISEN-KOSMISEN-LOOTUSKUKAN-LOOSHI

Osa 1/4 Pyhä Minä Olen –voima (yhteys Jumaluuteemme)

Minä Olen on meissä asuva Jumaluus, piilevä valomme, salassa asuva suuruutemme. Näin voisimme ainakin kuvata sanoja “Minä olen”. Tahdon seuraavassa kertoa teille jotain Minä Olen -tietoisuudesta ja voimasta meissä ja, kuinka voimme fyysisoida sen.

Jumala puhui Moosekselle palavasta pensaasta. Kun Mooses kysyi puhujan nimeä, vastaus oli “Minä Olen”. Kabbalassakin puhutaan lauseita, kuten Minä Olen tai Minä Olen tämä ja en ole tämä. Raamatussa Jeesus sanoo: mm. Minä olen tie, totuus ja elämä tai Minä olen portti jne. Ne ovat Jumalan nimiä.

Rakkaus itsessään on persoonaton ja ilmenee kaikessa ja kaikissa. Rakkaus on. Minä Olen on luomisprosessi, jossa Jumala luo kauttamme kuvaa itsestään aineessa. Me ihmiset olemme niitä luomisen välineitä tässä luomis-prosessissa. Minä olen nimiä on meissä ja maailmankaikkeudessa paljon. Niitä voimme itse luoda uusia kuvaamaan kauttamme uusia Korkeita kuvia Jumalasta.

Minä olen -tietoisuudessa tärkeintä on läsnäolo – Minä Olen läsnäolo. Läsnäolo on tila, jossa tietoisuus tai Jumala tulee eläväksi. Läsnäolo on tila, jossa me olemme yhtä kaiken kanssa. Läsnäolo on tila, jossa rakastamme ja otamme vastaan rakkautta.

Miten sitten fyysisoimme meissä tuon Jumaluutemme. Vastaus on yksinkertainen ja kerrottu jo monissa henkisissä traditioissa tätä ennenkin. Meidän tulee kehittää itseämme ja työstää itsellemme tietyt hyveet, jotta olisimme alati rakastavampia ja viisaampia ihmisinä ja valo-olentoina. Kerron kuitenkin tässä kolumni sarjassa joitain käytännön asioita, jolla voimme olla aina Minä Olen -tietoisuudessa ja sitä kautta kehittyä rakkaus-olentona.

Seuraavassa harjoitus, jota toistamalla voi saada yhteyden omaan Jumaluuteemme.

Sano mielessäsi tai ääneen;

— Minä olen nyt ja tässä

— Minä olen tietoisesti läsnä. Minä olen läsnä oleva tietoisuus

— Minä olen rakkaus ja omat etunimesi

— Minä olen sydämessäni ja minä olen rakastettu ja minä rakastan, ihan tietoisesti

— Minä olen sydämeni sisäisessä temppelissä, sydän-chakrassani

— Minä olen valo – sydämeni temppelissä

— Minä olen kultaisen sydämeni kultaisessa temppelissä

— Minä olen valkokultaisessa, valkokultaisen sydämeni temppelissä

— Minä olen Pyhän sydämeni pyhässä tilassa, ja Pyhän sydämeni kautta korkeimman rakkauteni ykseys temppeleissä

— Minä olen hiljaisuuden sydän, minä olen hiljaa ja minä kuuntelen

— Minä olen nyt tietoisesti täydessä sydämessäni

— Minä olen tietoisuudessa (sydäntietoisuudessani, minä olen Jumala-tietoisuudessani tai Kristus-tietoisuudessani)

Toistamalla harjoitusta ja pitämällä yhteys auki sydämemme pyhään liekkiin tietoisesti, voimme pikkuhiljaa kehittää itsessämme ylösnousemuksen. Kun yhteys on auki, Minä Olen sydäntietoisuudessa mahdollisimman paljon voimme alkaa avautua rakkaudelle kaikilla tasoillamme ja fyysisestikin persoonassamme. Silloin voimme materialisoida valon todeksi aineeseen. Silloin emme tee asioita alemman persoonamme tietoisuudessa vaan ikuisesta viisaudesta käsin Korkeimmassa minässämme.

Tietysti meidän tulee uskoa siihen, että Jumala tai valo on meissä aina läsnä. Valohan on kaikessa ja kaikissa, mutta tahdommeko, että kauttamme valo ilmenee fyysisesti valona ja rakkautena. Tahdommeko parantua, tahdommeko vapautua kahleistamme ja murtautua ulos karmamme ikuisesta kierrosta. Siitä Minä Olen tietoisuudessa on kyse. Minä olen tietoisuudessa olemme kaikki tietoisuuden kynnyksellä. Meidän tulee olla nöyriä ja ottaa vastaan rakkauden pyyteetön läsnäolo meissä.

Valon vastaanottaminen

Kuuntelin eräänä päivänä Juha Tapion kappaletta “Jumala auta”. Liikutuin ja ihmettelin, mikä minua “vaivasi”. Sitten se jäi soimaan päässäni ja toistin kertosäettä “Jumala auta meitä, auta meitä”. Kohta minulle vastattiin: “Autanhan minä, kunhan otat vain vastaan!” Silloin tajusin laulun merkityksen ja sen mitä ihmiset kaikkina aikoina kaikkialla maailmassa, kaikilla eri kielillä ja kaikilla eri tavoin huutavat alitajuntansa syövereissä: “Jumala auta meitä”. Ihminen elämänsä hädässä huutaa apua joltain korkeammalta kovissa paikoissa ja apu ei aina tule. Miksei? Olemmeko nöyriä ottamaan vastaan? Suurin nöyryys on ottaa vastaan. Seuraavassa oma tapani, jolla tietoisesti voi ottaa vastaan Jumalan pyyteettömän läsnäolon meissä:

Sanomalla tietoisesti mielessään sydän tietoisuudessa (harjoitus edellä):

—Minä olen nyt ja tässä ja minä tahdon ja pyydän, Rakas pyyteetön valo (tai Jumalan pyyteetön rakkaus) ole minussa läsnä juuri nyt, ole minussa läsnä fyysisestikin ja kaikilla tasoillani, jota olen.

—Minä otan läsnäolosi vastaan nyt ja tässä! Kiitos, että niin saa olla ja kiitos, että niin on!

Kun tein opettajani vinkistä tämän eka kerran, tunsin todella koko olennossani valon läsnäolon. Se on voiman tunnetta, se on tunnetta siitä, että olenkin todella olemassa ja että valo on minussa läsnä. Silloin ymmärsin, kuinka suuressa asiassa olen mukana.

Valon tahto ja totuus

On olemassa korkea valon totuus kaikesta mitä on ja on myös olemassa oma totuutemme kaikesta tai ihmisen luoma todellisuus. Minä olen -tietoisuudessa on meidän kuitenkin mahdollisuus materialisoida valon totuus ja tahto kaikkeen. Meidän kaikkien on mahdollista saada käyttöömme kaikki tietoisuus siis tietää kaikesta kaikki. Siitä esimerkki seuraavaksi:

Valon tahdon ja totuuden ilmentäminen:

—Minä olen rakkaus ja minä tahdon ja pyydän tietoisesti, että kaikessa siinä, mitä minulle ilmennetään (fyysisestikin ja persoonassanikin), ilmennetään ainoastaan valon tahto ja totuus, siksi jotta minä valaistuisin ja että voisin auttaa sitä kautta muita valaistumaan.

—Puolestani minä tahdon tietoisesti ilmentää ainoastaan valon tahdon ja totuuden, kaikessa siinä mitä ilmennän.

Elämämme ja kehomme sanoma meille

Meidän kehomme viestii koko ajan tuntemuksiaan meille. Aina, kun tunnemme kipua fyysisesti tai henkisesti, silloin saamme koko ajan palautetta omasta ajattelustamme ja luomisestamme. Oma ajattelumme vaikuttaa kaikessa, kuinka tunnemme henkisesti tai fyysisesti. Kaikki mitä elämämme tuo eteemme selvitettäväksi on meidän omaa luomustamme. Yhä nopeammin ajatuksemme fyysisoituvat ja luovat todellisuuttamme.

Me olemme luojia omassa olennossamme ja maailmankaikkeudessamme. Aina kun ajattelemme jotakin – oli se positiivista tai negatiivista – luomme tunteemme ja tunteistamme muodostuu sitten seksuaalisuutemme tai energiamme summa. Jos tunteemme ovat rakkautta kaikkea kokemaamme ja luomaamme kohtaan, olemme luoneet seksuaalisuutemme pyhäksi Kristus-energiaksi.

Jos koemme fyysistä tai henkistä kipua, olemme toisten tai itsemme mielestä huonoja tai olemme sairaita tai jos olemme luoneet huonon onnen elämäämme tai jos. Lista on pitkä ja loputon. Kaikessa on toki fyysinenkin selitys, mutta unohdamme oikean totuuden, syyn johonkin asiaan, sillä kaikelle on aina perimmäinen syy. Se on sielumme syy luoda haastavat olosuhteet elämäämme ja sen eri osa-alueille, jotta henkinen kasvumme olisi mahdollisimman syvä ja laaja.

Esimerkiksi olen luonut itselleni monia asioita, joita en uskaltanut tehdä, koska pelkäsin epäonnistuvani. Olin joko kuullut, että kuinka huono olen jossakin tai itse en vain uskaltanut. Tunteidemme kirjo on loputon, ajatustemme vielä loputtomampi. Me olemme yksinkertaisesti luoneet kaikkiin asioihin jonkin ajatuksen, useimmiten harhan.

Seuraavassa esimerkki:

Olin luonut itselleni vahvan pelon siitä, kun toinen ihminen kävelee selkäni takaa. Katson silloin vaistomaisesti, että tuliko hän toiselta puolelta vai jäikö selkäni taakse. Se oikeasti on minussa oleva harha ja pelko, joka älyllisesti ottaen on ihan normaalia, se kuuluu itsesuojeluvaistoon. Entäpä kuuluuko tuollainen ajattelu valo-olennolle? Mielestäni ei. Perustelenpa hieman. Valo-olento elää aivan eri maailmassa. Hän tietää, että hän on rakastettu ja arvostettu, menipähän minne tahansa tai milloin tahansa. Vaikkapa pimeälle kadulle tai kujalle. Se, että meidän tulisi pelätä jotain tai vihata jotakuta, on harhaa. Se on eläimen rakenteeseen kuuluva todellisuus, mutta valon totuus on olla aina turvassa.

Meidän käytössämme on aina kaksi vaihtoehtoa. Voimme valita ajattelevamme korkeasti tai matalasti. Jos ajattelemme matalasti, on olomme ja elomme kokoajan kärsimystä ja vaikeata. Muut ovat meille inhottavia ja pelottaa kaikki. Suututtaa ja kiukuttaa. Samaistumme silloin kärsimyksen olemukseemme. Vihan ja pelon tunteista tulee meissä totta, ja silloin luomme alemman persoonamme tai eläimemme muistoilla ja harhakuvilla todellisuudestamme.

Jos taas tahdomme ajatella korkeasti, rakkautena, kaikki on helppoa. Ihmiset ympärillämme tuovat meille hyvää oloa. Kaikki elämämme tapahtumat ovat ihania, olemme onnellisia ja olomme on keveä. Mielemme on hyvä ja uskallamme olla oma itsemme ja rentoudumme. Silloin olentomme alkaa vastaanottaa valoa ja lakkaa kärsimästä. Tahdomme silloin ajatella korkeasti ja luottaa valon totuuteen ja valon tahtoon.

Voimme siis aina elämässämme valita kuinka tahdomme elää. Elämme vapaan tahdon planeetalla. Valitkaamme siis korkea ajattelu kaikkeen. Silloin elämämme täyttää runsaus ja onnellisuus!