- Pelon ja vihan ymmärtäminen
Kanavointi: Juha Korhonen, 2009/ VALKOKULTAISEN-KOSMISEN-LOOTUSKUKAN-LOOSHI
Pelko – ikiaikojen turva
Pelko, eli ikiaikojen turva, opettaa meitä ymmärtämään totuuden itsestämme. Keitä olemme ja mitä luomisen sanoja kannamme?
Pelot, joita olemme luoneet aikojen ja olomuotojemme saatossa, opettavat meitä näkemään harhoissamme lopulta totuuden. Kun olemme vaikka luoneet pelon jotain eläintä kohtaan, olemme silloin samalla luoneet rakkauden sitä kohtaan ja tiedon, että se rakastaa meitä. Eli samalla kun luomme harhan tai väärän kuvan jostakin, olemme silloin luoneet myös totuuden ja sitten kun olemme valmiit, näemme totuuden.
Olin joskus luonut itselleni pelon ampiaisia ja mehiläisiä kohtaan. Se oli minussa tosi syvällä, ilman että minua vielä tänäkään päivänä on ampiainen pistänyt. Minulta puuttui yksinkertaisesti rakkaus-suhde niihin. Minulla oli lähinnä pelko-suhde ja jopa viha-suhde ampiaisiin. Lapsena jopa tallasin ja surmasin niitä ruohikolla. Kaikki tämä johtui minussa olevasta väärästä kuvasta tässä asiassa.
Olin luonut tämän kuvan aikoinaan harhan perusteella. Ampiainen tai mehiläinen ei normaalioloissa hyökkää tietenkään kimppuumme, ellei se tunne itseään uhatuksi. Olin ollut vihkimystunnelissa Egyptissä ja siellä ahtaassa tilassa kohtasin tarkoituksella vihastutettuja ampiaisia. Ne hyökkäsivät ja surmasivat minut. No se oli silloin ja se mikä minut silloin tappoi oli pelko ja pelkoni oman turvallisuuteeni ja olemassa olooni.
Me ihmisinä olemme sadoissa elämissämme luoneet pelkoja ja lukuisia harhakuvia eri tilanteissa, jotka vaikuttavat ja näkyvät käyttäytymisessämme joka päivä. Asiat, jotka olemme luoneet kaikissa elämissämme ja olomuodoissa, ovat kasautuneet sielumme uumeniin ja sieltä ne ovat tulleet meille selvitettäväksi pikkuhiljaa elämä elämältä sen jälkeen, kun olemme alkaneet avautumaan henkisesti. Itse asiassa avautumaan totuudelle. Nyt tässä elämässä ja olomuodossa, jossa elämme, meillä on mahdollisuus luoda kaikki harha meissä todeksi, valon totuudeksi. Toisin sanoen sillä lailla, kun asiat todella ovat.
Meissä oleva turva on monimuotoinen luomisen väline ja tietoisuus. Turva meissä syntyy luomalla kaikki totuudeksi. Totuus luo meissä universaalin rauhan, joka läpäisee kaikki olemuspuolemme ja tasomme. Se luo meille rauhan kaiken suhteen; sairauksien, olemassaolomme, sotien, eläinten, kasvien, kivien, ihmisten, henkiolentojen, ajan, tietoisuuden, kaiken kanssa. Totuus luo meille täyteläisen hyvän olon, jossa mitään ei tunnu puuttuvan, ei ole hätä mistään, mikään ei pelota, mutta kaikki tuntuu oikealta ja kaikki onnistuu.
Meissä ihmisissä on olemassa olevana perusvoimina pelko ja viha. Vaikka olisimme luoneet kaikki pelkomme totuudeksi, vihamme kiitollisuudeksi ja iloksi, ovat ne aina olemassa. Ne asustavat ihmisen alimmassa persoonassa, joka on meissä eläin. Eläin, jonka tahdomme valo-olentona saada ymmärtämään, että olemme rakastettuja ihmisinäkin, tai me olemme aina turvassa, vaikka kävelisimme sota-tantereella, tai pimeillä kujilla New Yorkissa. Kaikki on vain siitä kiinni, että tahdomme uskoa niin.
Valaistuneillakin nämä kaksi olemassa olevaa elementtiä ovat aina olemassa, ja voimme aina luoda niin kuin tahdomme. Voimme valita luommeko matalasti vai korkeasti. Jos palaamme luomaan alempia tunteitamme jälleen, ne ovat aina olemassa. Vanha luomisemme voi aina palata, jos annamme sen ottaa meissä sijan. Luomisemme ei koskaan katoa, vaan täydentävät luomistamme. Pelko ja rakkaus on sama kuin valo tai pimeys ja valo on sama kuin rakkaus.
Meidän ei tule kuitenkaan ajatella, että olemme pahoja tai huonoja, kun emme aina kykene olemaan rakkaus. Miksi? Selitänpä asiaa seuraavassa hieman syvemmin. Siksi koska meidän kuuluu sieluina ja persoonina luoda ensin pelkoa ja vihaa, eli elää eläimen vaistoilla ja viedä luomisemme mahdollisimman syvälle aineeseen. Sitten kun alamme kärsimään elämässämme ensi kerran, sitten me alamme tahtomaan jotain muuta. Siihen asti olemme vain nauttineet kaikista maailman iloista tuntematta sääliä tai muiden ihmisten huomioon ottamista. Silloin kun kärsimme jollakin tavalla, alamme tahtoa elämäämme jotain suurempaa tai parempaa. Alamme käyttäytyä kuten ihmisen kuuluisi. Meistä tulee sosiaalisia olentoja. Jos sairastumme, alamme toivoa parannusta tai jos olemme vankina tahdomme vapautusta. Jos olemme kiusattuja, tahdomme tulla hyväksytyiksi.
Me ainoastaan voimme ihmisinä ja valo-olentoina luoda kaiken todeksi nyt ja tässä. Pelko on ihmisen alemman rakenteen toimiva osa, josta meille on ollut elämiemme aikana paljon hyötyäkin. Esimerkiksi itsesuojeluvaisto perustuu siihen. Emme olisi monessakaan elämässä vaikka sotilaana selvinneet ilman sitä. Nyt on kuitenkin toisin, kun olemme kehittäneet itseämme ihmisinä monella tapaa. Emme ole enää täysin eläimiä ihmisen hahmossa, vaan olemme jo paljon kasvaneet. Mm. ihmiskuntamme valaistuneiden lukumäärä on huomattava, nyt kirjoittaessani valaistuneita on n.12000 ja mestareitakin on n. 200. Kaikki tästä ihmiskunnasta.
Unohdamme kuitenkin usein sen tosiasian, että joukossamme maapallolla on paljon nuoria sieluja, jotka eivät vieläkään tahdo käyttäytyä tai alkaa elää kuten muut. He luovat paljon risti-riitoja ja sotia. Heidän joukossaan edelleen paljon hyviä apureita, Ahrimaneja, jotka ovat kaaoksen mestareita. He ovat mukana aina kun joku tahtoo luoda eripuraa ja riitaa. Ahrimanit ovat erään arkkienkelin enkeleitä, jotka auttavat ihmiskuntaa kehittymään ja löytämään turvansa. Ahrimani-ruhtinas on punainen luomis-voima meissä, ikiaikojen turva.
Mielestäni totta kuitenkin on se, että kun me – minä tai sinä – haastamme riitaa tai riitelemme jonkun kanssa, luomme silloin itse vihaa ja riitelyä. Me itse voimme vaikuttaa ilmaan ja ilman saasteisiin sekä maapallon värähtelyyn elämällä yhä suuremmassa rauhassa ja rakkaudessa, sekä sanomalla mielessämme ja ääneen rakkauden ja rauhan sanoja.
Voimme aina itse joka hetki valita luommeko pelkoa vai turvaa, vihaa vai iloa! Jos tahdomme saada tietoomme totuuden kaikesta, silloin meidän on tahdottava sitä. Kuten on sanottu; kolkuttavalle avataan, kysyvälle vastataan ja tahtovalle annetaan, kunhan on korkea motiivi. Meille ihmis-olennoille se on palvelu. Tahdomme tietoisuuteen, jotta voimme auttaa muita tiedostumaan. Sama motiivi on myös valomestareilla ja Kristuksellakin. Mitä enemmän kehitymme valon tiellä, sitä korkeampia voivat motiivimme olla, ja sitä enemmän tulemme ykseydeksi.
Viha – Ikuinen ilo
Viha on meille yksi suurimmista opettajista, kuten pelkokin. Meissä usein herää pelko vihan edellä. Kun olemme säikähtäneet jotain, jota emme ymmärrä, alamme luontaisesti vihaamaan sitä. Aina yleensä näillä kahdella luomisvoimalla on syy-yhteys. Esim. Jos vaikka kohtaamme ufon, ensin ihmisinä luontaisesti pelkäämme sitä ja sitten, kun emme koe tulleemme tarpeeksi rakastetuiksi asian suhteen, emmekä saa asiasta oikeaa kuvaa, luomme silloin vihan. Kun sitten tarpeeksi vihaamme ja pelkäämme niitä, silloin luomme tunteen ja tunteesta luomme käyttö energiamme, eli seksuaalisuutemme. Seksuaalisuus meissä ilmentää sukupuolisuutemme lisäksi rakkaus-suhteittemme ja ykseytemme määrää.
Mutta jos luommekin päinvastoin tai tietoisena rakkauksina ja ajattelemme, että hei, avaruudessahan on elämää, muitakin, kuin me. Siellähän asuu eri tasoisia olentoja, niin fyysisesti, kuin henkisestikin. Okei, nyt ymmärrän, ne ovat täällä elämässä muunlaisina luomakuntina ja ihmisolentokuntina. No ei sitten hätää, minä ymmärrän heidän ja oman olemassa oloni merkityksen. Silloin meidän ajattelumme on korkeaa ajattelua, valo-ajattelua. Tunteidemme nimi on silloin rakkaus ja tunteidemme summa ei olekaan eläimen seksuaalisuus vaan Pyhä seksuaalisuus. Se on silloin puhdasta Kristus-energiaa. Luomme silloin mitä suurinta rauhaa ja ykseyttä, yhteyttä luomakuntien välille.
Toinen ehkä tärkein asia luomisessamme on suhde itseemme. Miten suhtaudumme itseemme, jos jotain kurjaa tapahtuu? Esimerkiksi tein valtavasti virheitä työssäni ja vaikka kuinka yritin parantaa suoritustani, ei mikään oikein onnistunut. Tämä syndrooma, syyllisyys ja itseviha oli ollut olemassa jo lapsuudestani saakka. Muutama vuosi sitten kuitenkin sain tietoisuuteeni uuden tavan suhtautua itseeni ja luomiseeni. Lähdin luomaan rakkaus-suhdetta itseeni uudeksi. Sanoin tietoisesti itselleni rakastan sinua rakas Juha sellaisena kuin olet, vaikka loitkin tällaisia asioita ja kokemuksia itsellesi. Hoin tätä itselleni viikkoja ja kuukausia, ehkä vuodenkin.
Sitten kerran tajusin, että minulla oli fyysinen vaiva liittyen tähän asiaan. Minulla oli hieman lukihäiriötä ja migreeni kaupan päälliseksi. Asiat eivät pysyneet mielessäni, enkä kyennyt laskemaan päässäni luotettavasti. Kun tajusin lukihäiriön olemassaolon itsessäni, tajusin jotain mahtavaa; minähän tajusin totuuden tämän luomiseni taustalla. Tajusin mistä taakkani johtui ja en tuntenut enää itseäni huonoksi ja huolimattomaksi. Vaan ihmiseksi, joka oli luonut itselleen jotain, joka tuotti kärsimystä. Minulle se oli välitön ymmärrys ja universaalin rauhan kokemus. Minä annoin itselleni anteeksi, enkä vaatinut enää itseltäni täydellisyyttä vaan rakastin itseäni ja luomistani. Minä siis kannoin korkeinta vastuuta luomisestani – rakastin luomistani.
Tästä kului jonkin aikaa. Aina kun epäonnistuin, annoin anteeksi. Eräänä päivänä huomasin tekeväni vähemmän tai en ollenkaan virheitä ja tunnen kuinka onnellisuuteni ja iloni kasvaa päivä päivältä. Tässä oli minulla vihan oppituntia parhaimmillaan. Tästä kaikesta saan kiittää ensiksi itseäni, kun tahdoin luoda viisautena elämäni uudeksi ja toiseksi Kaikkiallista Rakkautta ja kolmanneksi opettajiani ja erityisesti Jukka Hirvonsaloa, kun toit tietoisuuteeni Korkeimman luomisen vastuun-tietoisuuden.
Tajusin, että viha itseä kohtaan on aina vihaa Jumalaa kohtaan. Ajattelemme tai pelkäämme, että meitä ei rakasteta tai että Jumala ei meitä rakasta, ja silloin vihaamme Jumalaa ja itseämme. Miksi valo ei meille ole sitten läsnä? Valo on mielestäni aina läsnä, mutta olemmeko nöyriä, eli otammeko vastaan kaikkiallisen valon pyyteettömän rakkauden meissä? Me voimme julistaa: Minä otan vastaan Jumalan pyyteettömän läsnäolon nyt tässä. Silloin valo on meille läsnä. Kaikki on vain kiinni siitä, otammeko vastaan ja uskommeko, että mekin olemme siunattuja valon korkealla läsnäololla meissä.
Sitten kun alamme yhä useammassa asiassa luoda rakkaus-suhteen toisten ihmisten tai muiden luomakuntien välille ja kun siten avaamme sydämemme ja karman raskaat portit itsessämme, silloin olomme ja elomme muuttuu yhä keveämmäksi. Taakkamme vähenevät, kehomme keventyy ja solumme täyttyvät valosta. Olemassaolomme on riemua ja kiitollisuutta. Luomme silloin ikiaikojen ilosta, elämän lähteestä!
VALKOKULTAISEN-KOSMISEN-LOOTUSKUKAN-LOOSHIN -
KOLUMNEJA NYT SYKSYLLÄ 2009:
Marraskuussa, III osa: Elämäntehtävä voima (Yhteys korkeimman minämme valoon)
Joulukuussa IV, osa: Elämänlähde meissä (Kuinka luoda koko olentomme uudeksi)
Valkokultaisen-kosmisen lootuskukan-looshi on valo-olento kollegio, joka tahtoo luoda ikiaikojen ilosta.
Kysy lisää Juha Korhoselta ja liity joukkoon valmari@windowslive.com(samasta osoitteesta voit tilata myös kirjaani – Siunaava läsnäolo)