Marko Manninen
Totuudellisuuden hyve – mielin kielin kuvailtuna
Sisältö:
- Musiikkia Hyveet -albumilta: Puhtaus
- Psykologiset totuudet
- Näkymättömät todellisuudet
- Hyveellinen elämä meditaationa
- Musiikkia Hyveet -albumilta: Totuudellisuus
Musiikkia Hyveet -albumilta: Puhtaus
Audio clip: Adobe Flash Player (version 9 or above) is required to play this audio clip. Download the latest version here. You also need to have JavaScript enabled in your browser.
Tämä kirjoitus on kopio marraskuussa 2009 Jyväskylässä pidetystä esitelmästä.
Esitelmä kertoo totuuden etsijän tiestä ja totuudellisuuden hyveestä. Kun katselee aikaa taaksepäin, niin henkinen tie on allekirjoittaneen kohdalla selkeästi käynyt idän uskontojen kautta takaisin länteen, missä olen aina fyysisesti asunut. Teosofia on avannut ymmärtämään erilaisia näkymiä ja samankaltaisuuksia eri uskontojen ja maailmankatsomusten välillä. Ruusuristiläisyys puolestaan on syventänyt länsimaisen mystiikan ymmärrystä ja lopulta osoittanut mielestäni hyvin tärkeän kulmakiven paikan henkisessä pyrkimyksessä eli hyveellisen elämän merkityksen.
Esitelmän ensimmäisessä osiossa kerron kokemuksistani meditaatiosta ja niin sanotuista pykologisista totuuksista. Toinen osa käsittelee näkymättömiä todellisuuksia, joista puhutaan eri uskonnoissa. Kolmas osa on omistettu hyveille höystettynä parilla teoreettisella määritelmällä ja lainauksella. Lopuksi pyrin sitomaan yhteen esitelmässä esiintulleita ajatuksia.
Totuudellisuuden hyve – Psykologiset totuudet
Totuutta on vaikea määrittellä, mutta kyseiselle sanalle on kuitenkin elämän myötä muodostunut pikku hiljaa tiettyjä merkityksiä. Oma etsintäni alkoi noin 13 vuoden ikäisenä, jolloin olin jo harrastanut itämaisia kamppailulajeja muutamia vuosia. Niiden kautta innostuin henkisempään, jopa uskonnolliseen etsintään. Alussa en tiennyt totuuden etsimisen termiä, vaan ahmin itämaista mystiikkaa sen itsensä vuoksi. Luontainen lapsenomainen kiinnostus ja uteliaisuus oli suuri ja vei mennessään.
Jossain vaiheessa kävi kuitenkin selväksi, että hain jotain sekä fyysisellä että mentaalisella tai henkisellä tasolla. Fyysisesti halusin saavuttaa kehon hallinnan ja kestävyyden. Henkisesti halusin löytää oikeanlaisen keskittymisen ja tilan, jossa fyysinen oleminen ja tekeminen olisi kevyttä, harmoonista ja täydellistä. Oli jokseenkin selvää, että vaikka fyysisillä harjoituksilla voitiin saavuttaa taipuisa ja voimakas keho, henkiset harjoitukset ja mielen harjoittaminen olivat ne, jotka kruunasivat taidot ja tekivät kamppailulajeista ei vain taidetta, vaan välineen ylittää inhimilliset rajat. Kiinnostus yliluonnollisiin voimiin heräsi siinä vaiheessa ja ovathan joidenkin kamppailulajien mestarien suoritukset yli-inhimillisiltä tuntuvia (esimerkkinä voisi mainita Rauta Paita eli Iron Shirt Chi Kung -tekniikat). Jotkin tyylisuunnat selvästi opettivat, että mestaruus lajissa lähtee sisäisen voiman hallinnasta. Pelkät fyysiset harjoitukset eivät koskaan voi yltää samaan mihin Ki -voiman hallinta.
Tämän harrastuksen myötä tie siis kulki enemmän ja enemmän mielen hallintaan ja henkisiin harjoituksiin sekä tietysti kirjallisuuteen, jossa käsiteltiin perimmäisiä asioita, itämaisia uskontoja ja uskomuksia. Pian tieto näistä perimmäisistä kysymyksistä alkoi askarruttamaan ja sai enemmän sijaa elämässäni. Totuuden etsinnän merkitys alkoi hahmottumaan ja mietiskelyharjoitukset alkoivat tuntumaan tärkeämmiltä. Meditaatio itsessään on ainakin alussa jonkin sellaisen tavoittelua, jota ei tiedä kokeneensa tai ainakaan ei muista. Puhumme valaistumisen tai oivalluksen tavoittelusta. Sanomme, että me olemme jo jumalia, me olemme jo Buddhia ja täydellisiä. Meidän täytyy vain muistaa ja palauttaa se mieliimme, kuoria muistamattomuuden verhot pois. Mutta sanottiin niin tai näin, niin alkuvaiheessa etsintää tavoittelemme jotain tuntematonta. Parhaimmillaan olemme vain kuulleet tai lukeneet kuvauksia valaistumisesta. Tässä merkityksessä totuus siis sisältää tuntemattoman elementin. Totuuden etsinnän vaikeus tulee siitä paradoksista, että miten voi etsiä jotain, jota ei tunne eikä tiedä? Eipä niin mitenkään paitsi, että hapuilemalla ja kokeilemalla kaikenlaista, tunnustelemalla mikä tuntuu oikealta ja kehittävältä.
Tuntemattoman ja tarkasti määrittelemättömän tavoitelun yksi ensimmäisiä kohokohtia omalla kohdallani oli mielentyhjennys -harjoitus, jota olin jatkanut koko kamppailulajiharrastuksen ajan. Tyhjän mielen eli mushin idea on se, että vain tyhjä ja valpas mieli pystyy aistimaan vastapuolen mielen liikahduksia. Tyhjä mieli mahdollistaa tilanteen kääntämisen edukseen. Siinä ei saa olla pelkoa eikä toiveita. Mieli ei saa tarrautua vastapuolen käsiin, ei jalkoihin, ei hartijoihin, ei silmiin eikä muihinkaan ulkopuolisiin tekijöihin tai hyökkäyksen ja puolustusliikkeiden suunnitteluun, vaan mielen täytyy liukua sulavasti ja jatkuvalla liikkeellä. Tavallaan voisi ajatella, että siinä annetaan kosmisen voiman ja tarkoituksen toteutua.
Kolmivaiheinen meditaatio eli hengityksen laskeminen, hengityksen tarkkailu ja hiljaa oleminen on mielentyhjennyksen yksinkertaisin ja yleisin menetelmä. Mutta ajatellaanpa uudelleen lähtökohtaa. Istut alas, laitat jalat ristiin, rauhoitut, alat laskemaan sisään ja uloshengitystä. Kuinka nopeasti huomaatkaan, että sekosit laskemisessa, koska ajatukset lähtivät ihan omille teilleen? Puhumme tässä todellisesta henkisestä harjoituksesta, jonka vaikutukset ja joka taito voi olla yksi tärkeimpiä avuja, mitä ihminen voi elämänsä aikana voi saavuttaa. Tämä tarkoittaa kykyä suunnata mieli ja ajatukset yhteen kohteeseen kymmeniksi minuuteiksi, jopa tunneiksi.
Jos nyt pääsee siihen pisteeseen, että pystyy laskemaan hitaasti ajatuksen herpaantumatta kymmeneen ja vielä toisen kerran peräkkäin, on saavuttanut jotain. Se on jotain jota itseasiassa aika harva ihminen pystyy tekemään tai koskaan edes miettii sellaisen tavoittelua elämänsä aikana. Mutta harjoitushan on vasta alussa. Miltä kuulostaa, että ajatuksen lento on kokonaan pysäytettävä, mieli tyhjennettävä kokonaan ajatuksista? Mahdotonta? Pelottavaa? Mitä, jos ajatukset eivät enää lähdekään rullaamaan? Mitä jos siellä kohtaa kynnyksenvartijan? Onko siitä edes mitään hyötyä? Mieli keksii kyllä sata syytä, miksi jättää välistä tällaiset harjoitukset, mutta toisalta useita meistä kiinnostus tietää onko se mahdollista. Jos se tosiaan on mahdollista, niin kiinnostus voi kasvaa suuremmaksi kuin syyt välttää miettimästä asiaa. Täytyy sanoa, että itselläni oli uteliaisuutta käydä pitemmälle ja se oli kannattavaa. Ensimmäinen kerta kun huomasin, että ajatuksen juoksu oli tyrehtynyt, sen tajuaminen oli kuin olisi voittanut päävoiton arpajaisissa. Uskaltaisin verrata sitä jopa jonkinlaiseen valaistumiskokemukseen. Hetki oli lyhyt, säikäyttävä ja voimakas. Tyhjän mielen kokemus on toki saanut parinkymmennen vuoden aikana erilaisia uusia ulottuvuuksia. Psykologisesti ehkä tärkeintä ajatuksen loppumisessa on se, että saavutettu tyhjä hetki avaa mahdollisuuden uusille assosiaatioketjuille, jotka muuten kulkisivat samaa rataa päivästä toiseen.
Tämän haluan kertoa vain yhtenä esimerkkinä siitä, miten tuntemattoman, ennalta tietämättömän tavoittelu voi osua maaliinsa, kun tarpeeksi yrittää. Paradoksi miten kaivata jotain, jota ei tunne on todellakin vain paradoksi, ei mikään mahdottomuus. Käytännössä siis minulle oli kirjan tai kirjojen kautta välitetty tietoa jostain, jota en itse voinut tietää etukäteen todeksi muun kuin harjoituksien kautta hankitulla omalla kokemuksella.
Totuus siis voi olla tällaista tavoittelua, jonka realistisesta saavuttamisesta et varmuudella osaa sanoa mitään. Paitsi sitten kun olet sen kokenut. Nyt voimme huomata pari määritelmää totuudelle: tuntematon, tyhjyys, oivallus, kokemus ja ilo. Sanotaan, että totuus vapauttaa meidät. Vapauteen taas liittyy ilo, jota voisi vaikka kuvata koko talven navetassa ryvettyneen lehmän iloksi ja riemuksi, kun se keväällä päästetään veräjältä vapaaksi laitumelle. Ilo täyttää jokaisen solun eikä puolen vuoden paikallaan olemisesta tullut kankeus tunnu enää missään, vaan koko keho ja mieli ovat täynnä iloa, riemua ja vetreyttä.
Tyhjä tila ei ole todellisuudessa tyhjää vaan sisältää kaiken ilmentymisen mahdollisuuksina. Mahdollisuudet pyrkivät aina ilmenemään tavalla tai toisella, yleensä ajatuksen kautta. Aktiivisuus on luonnollinen olotila, tyhjyys on luonnollinen perussyy. Tämän oman kokemuksen vahvistaman päättelyn takia en näe asiassa mitään vaaraa enkä pelättävää, päinvastoin, hyvin paljon annettavaa. Itseasiassa en usko, että ihminen voi elää kovinkaan onnellista ja harmoonista elämää ilman, että on kohdannut tämän arvaamattoman, ehkä pelottavankin puolen totuudesta. Buddhalaiset käyttävät tästä tyhjyyden elementistä nimeä sunyata.
Toinen puoli totuutta on ehkä enemmän teoreettisempi, mutta täytyy muistaa, että se mikä on toiselle teoriaa ja tuntuu teoreettisesta, voi toiselle olla hyvinkin käytännönläheistä ja konkreettista. Itämainen filosofia sisältää käytännönläheisiä, psykologisia perustotuuksia mm. onnesta ja elämän perusluonteesta, jotka voi löytää elämää tarkkailemalla, tutkimalla, opiskelemalla ja elämällä, mutta se sisältää myös vaikeammin todettavia premissejä ja aksioomia.
(Jatkuu…)