Teksti: Juha Korhonen, Maaliskuu 2010
- Mukana Valkokultaisen-kosmisen-lootuskukan-looshin kollegio
Elämänlähde on meissä oleva tietoisuus, jonka ytimenä on parantaminen ja parantuminen.
Sinä voit avata tietoisuudessasi parannuksen lähteen ja siten parantua, puhdistua nyt-hetkessä.
Avain tähän on meissä vastaan ottaminen, eli nöyryys. Nöyryys elämän edessä, julistaa itselle ja maailmankaikkeudelle, että Minä otan vastaan. Minä otan vastaan rakkautta.
Aloittakaamme kuitenkin perustasta, eli asioista, jotka meissä on oltava voimassa, jotta olemme valmiit ottamaan vastaan Kaikkiallisen rakkauden vastaan. Jos olemme pois sydämestämme, alemmassa persoonassamme, emme silloin kykene ottamaan vastaan yhtään. Silloin kun olemme edes vähän sydämessämme voimme alkaa ottaa vastaan valoa ja luomaan rakkaussuhteita kaiken kanssa. Kun lopulta olemme aina sydämessämme ja pysyvästi, on se valaistuminen.
- Ensiksi tarkista, että olet tietoinen rakkaus ja että olet sydämessäsi
- Toiseksi, oletko tietoisesti valon tahto ja totuus
- Kolmanneksi, että olet nöyryys ja otat vastaan rakkautta ja rakastat
(Katso edellisistä kolumneista valon tahdon ja totuuden fyysisoiminen käytännössä)
Sitten ajattele mielessäsi:
- Minä olen nyt ja tässä, Minä olen läsnä.
- Minä olen nöyryys ja minä otan vastaan rakkautta tähän (sairauteen, asiaan, vaivaan). Hengitä keuhkot puolitäyteen ja ota vain vastaan tietoisesti.
Elämän lähde on kuitenkin muutakin, se on elämäntehtävämme vastaanottamista, kaiken runsauden ja korkeimman minämme tietoisuuden ja valon vastaanottamista.
Se on myös sitä, että yhtyy valaistumisen energiaan tai kaiken ytimessä olevaan Jumalalliseen alkioomme. Tästä lisää seuraavassa kappaleessa.
Valon ja rakkauden vastaanottaminen
Vastaanottaminen on suurinta nöyryyttä. Se on antautumista, täydellistä itsensä ja Jumalan rakastamista. Se on täydellistä iloa yhteydestä läsnäoloon. Se on täydellistä läsnäoloa ja ykseyttä.
Vastaanottaminen tarkoittaa myös täydellistä luottamusta ja uskoa rakkauden voimaan. Jos kykenemme ottamaan täydellisesti vastaan valoa, tietoisuutta tai rakkautta, yhdymme silloin valon totuuteen ja tahtoon. Juuri sillä hetkellä syntyy universaali rauha olentoomme ja ego sulautuu totuuteen ja uskoo täysin siihen mitä tapahtuu. Se uskoo olevansa rakastettu, eli egomme kokee ainakin hetkellisesti valaistumisen ja huolenpidon korkeimman minämme puolelta.
Olen pitkään pohtinut ja harjoittanut rakkauden ja runsauden vastaan ottamisen muotoja. Monelta eri kannalta ja niin fyysisesti, kuin henkisesti. Se on tullut enemmän kuin selväksi, että se on tärkein asia koko henkisessä kehityksessämme. Käymme läpi koko inkarnaatioidemme ketjun ja palapalalta ja hitunen hituselta hivuttaudumme kohti valaistumista ja täydellistä ymmärrystä, loppujen lopuksi vain loputtomalta tuntuvaa köyden vetoa egomme kanssa. Teemme loputtomasti myönnytyksiä egollemme. Ensin kun koemme jotain uutta henkisellä tiellä ja pääsemme sisäisessä tilassamme huippukohtaan, huomaamme saavuttaneemme jotain uutta, mutta kuitenkin viimeistään seuraavana päivänä alamme usein lipsua tavalliseen tapaamme ja unohdamme pikkuhiljaa oppimamme uuden asian.
Ego on unohtavainen, se on maailman unohtavaisin ja epälojaalein olento. Se tahtoisi näet tuntea joka hetki olevansa hyvässä olossa ja saada kaiken nautinnon, jonka se vain voi ikinään saada. Totuus on kuitenkin erilainen ja älyllisestä näkökulmastaan se tarkastelee ja mittaa kaikkea mitä sen elämässä tapahtuu. Sille kaikki on kaksinaista. Kaikki on joko hyvää tai huonoa, iloa tai surua, rakkautta tai vihaa, kärsimystä tai onnellisuutta, turvaa tai turvattomuutta ja se myös toimii sen mukaan. Se kokee kaiken jyrkästi kuin vuoristo radassa ja se ei kykene olemaan läsnä hetkessä. Tätä ainaista vuoro vetoa, kehitystä ja taantumista kutsutaan Vapaamuurariudessa karkeaksi kuutiokiveksi tai Kalevalassa kyiseksi pelloksi, jota käymme hiomaan ja työstämään kuin seppä rauta malmia.
Ego kokee aina huippuhetkinään luottavansa sydämeen ja korkeimman minän viisauteen. Mutta kun tilaisuus tulee, kun valittamista ilmenee hotellin täyshoito palvelussa myy se heti nahkansa alemmille tunteille. Mielestäni nämä esimerkit kuvaavat kilvoittelua, jota käymme itsessämme. Sitkeytemme ja peräänantamattomuutemme palkitaan kuitenkin loppujen lopuksi, kun jaksamme kilvoittaa ja kehittää itseämme yhä täydellisemmiksi valossa ja rakkaudessa. Mielestäni nopein ja kestävin tie siihen on rakkauden täydellinen vastaan ottaminen ja sitä kautta rakastaminen ehdoitta.
Egon kanssa on siis mielestäni toimittava kuten kalastajan, joka kalastaa elämänsä suurinta ja ovelinta kalaa. Egolle on annettava joskus siimaa ja annettava mielemme levätä ja kun aika on, niin lukea tai tehdä jotain syviä henkisiä harjoituksia jälleen kun mielemme on levännyt. Luoda uutta, silloin kun se parhaiten sopii universaaliin pulssiin.
Galaksimme keskusaurinko lähettää meille yleensä kerran n.1,5 kuukaudessa tuhdin energia paketin, kuin aallon, joka vyöryy ylitsemme. Silloin kun meidän kohdallamme on menossa aallon pohja, silloin koemme maapallon ja elämämme energia alimmillaan ja silloin tunteemme purkautuvat ulos olennostamme ja tuovat kulloinkin esiin meissä olevia kehitettäviä asioita. Silloin opimme eniten. Silloin voimme hyödyntää edellisen aallon oppeja käytännössä ja kehittyä. Silloin taas kun me koemme aallon harjan saamme kenties oivalluksen ja toivon pilkahduksen ja saamme voimaa jaksaa uusi oppitunti, silloin koemme helpotusta energioissamme, siis sisäisessä olossamme. Silloin tunnemme suurta oivallusta keksimme uusia asioita.
Kun ymmärtää tämän syklisyyden elämässämme on meidän helpompi ymmärtää itseämme ja suhtautua asioihin uudella ymmärryksellä.
Valonvastaan ottaminen ei ole pelkästään parannuksen vastaanottamista vaan myös meidän korkeimman olentomme hyväksymistä elämässämme, kehossamme, persoonassamme ja tietoisuudessamme. Tästä me käymme suurinta köydenvetoa itsessämme.
Jokainen henkisen tien kulkija tietää korkeimman minämme olemassaolon ja sen, että sen tulisi sulautua ja laskeutua olentoomme. Korkein minämme sisältää näet valaistumisemme ja lopullisen yhtymisemme erillisenä itsenäisenä osana ykseyteen. Sitä voisimme kutsua siemeneksi tai alkioksi sisäisessä sisäisyydessämme. Seuraavassa harjoituksessa voimme luoda sisäisen alkiomme heräämään ja luomaan itsessämme. Se on kuin sisällemme palaisi kauan kadoksissa ollut isäntämme tai emäntämme, joka palauttaa kaiken niille paikoilleen, joka on joskus ollut.
Tee ensin sydäntila-harjoitus sekä ole tietoisesti valon tahdossa ja totuudessa.
Tahdo, että korkein minäsi on sinussa läsnä. Ota hänet vastaan sinun kehossasi, persoonassasi ja mielessäsi, valokehossasi, sielussasi, fyysisen kehosi chakroissa ja valokehosi chakroissa, soluissasi, lihaksissasi, kudoksissasi ja sisäelimissäsi, aivoissasi sekä ajattelussasi, jne.
Sitten hengitä keuhkoihisi ilmaa puolitäyteen ja ota hänet vastaan kaikessa sinussa. Ajattele kaikkien solujesi ja elimiesi imevän tämän läsnäolon itseesi. Tunne kuinka korkein minäsi on ja lepää sinussa.
Sitten ajattele ja tahdo, pyydä, että se sinun alkiosi tai korkein sisäinen valomestaruutesi laskeutuisi sinuun. Samoihin osiin kuin edelle. Tahdo sitä siksi, jotta valaistuisit ja, että voisit auttaa muita valaistumaan kehossasi, persoonassa, mielessä ja tietoisuudessasi.
Ota hänet vastaan ja toivota tervetulleeksi. Tunne hänet sinussa, tunne kuinka kauan kaivattu järjestys palaa kaaokseen.
Usein hän kertoo olevansa läsnä sinussa ja pitävän sinusta huolen. Anna sen tapahtua sinussa ja tunne kuinka egosi väistyy ja ajatuksissa olet yhtä sisäisyytesi kanssa.
Henkisiä harjoituksia, jotka ovat sinulle sopivia ja lähentävät sinua valoon, kannattaa tehdä joka päivä ja aina olitpa sitten aallon pohjassa tai sen harjalla. Kannattaa aina olla tietoisesti sydämessään ja rakkaus kun tekee jotain, sekä tietysti silloin kun on. Silloin tekemisestäsi voi tulla olemista.
Kun olet menossa siinä aallon pohja vaiheessa ja kykenet kuitenkin pääsääntöisesti olemaan onnellisuuden ja rakkauden tilassa olet lähellä valaistumista. Sitten kun luot tilasta pysyvän, olet silloin voittanut aineen harhan ja olet luonut tunteistasi rakkauden. Harha ei ohjaa elämääsi vaan voit astua valmiiseen valokehoosi (mer-ka-ba). Valokehomme syntyy rakkauden sanoillamme, joita luomme elämäämme. Valokeho valmiina tulee yhdeksi fyysisenkehomme kanssa ja se meissä todentaa valaistumisen ihmeen.
Tästä harjoituksesta voi tulla sinulle heti egoton läsnä oleva tila moneksi päiväksi, mutta jos joku tunne kuitenkin vaikuttaa sinuun, palaat vielä selvittämään sen persoonaasi, jotta voit luoda senkin täydelliseksi ykseydeksi myös persoonan ja mielesi tasolla.
Onnellisuuden rakenne
— tunteiden puhdistaminen
— totuuden voima
Onnellisuus on ihmiselle pelkästään siis mahdoton olotila. Jos joku ihminen on saavuttanut onnellisuuden on se aina syvällisen tiedostumisen tila. Ihminen voi toki löytää elämässään jonkinlaisen tyyneyden ja onnellisuuden tason käsittelemällä ja hyväksymällä elämänsä kolhut ja pettymykset, surun sekä muut alemmat tunteensa, mutta silloin on aina jo sydän mukana. Silloin sydämen endorfiinit, eli hyvää oloa tuottavat entsyymit pääsevät vaikuttamaan asiaan. Silloin emme ole enää vain ihmisiä vaan tapailemme jalallamme jo sisäisiä maailmojamme. Se että tekee itsessään tietoisen rauhan jonkun asian kanssa edellyttää asiansa tutkimista ja totuuden näkemistä asiassa.
Totuus tuo meille rauhan. Esimerkiksi kun olemme jostain asiasta tietämättömiä elämässämme, se tuo meille levottomuuden tunteen, erillistää meidät ykseydestä ja alamme luomaan monenlaisia harhoja asioiden ympärille. Silloin pelkäämme ja luomme elämäämme turvattomuutta ja levottomuutta. Olemme silloin pois sydämestämme. Taas kun kykenemme luomaan totuuden johonkin asiaan syntyy rauha, universaali rauha. Silloin syntyy ykseys ja kaikki tasomme yhdistyvät. Silloin luomme sydämellämme ja tunteella joka on rakkaus.
Seuraavassa kaksi kaavaa tai ketjua, joilla voimme saavuttaa tai tavoittaa onnellisuutta elämässämme. Jukka Hirvonsalon fyysisoimaa tapaa mukaillen.
Kiitollisuudentie:
Kiitollisuus –> Rakkaus –>Rauha–>Ykseys –> Ilo(Luomisen ilo) / Onnellisuus
Totuudentie:
Totuus –> Universaali rauha/ Ykseys –> Onnellisuus –> Kiitollisuuden tila
Kiitollisuus on meissä oleva suuri valovoima, jolla on ominaisuutena tartuttaa rakkaus. Rakkaus puolestaan on toinen asia joka synnyttää meissä rauhan. Rauhan syntyminen taas synnyttää jo itsessään iloa ja ilo onnellisuutta. Kuitenkin on muistettava, että tämäkin on riippuvainen siitä ensimmäisestä tietoisuudesta josta onnellisuus tuli, eli kiitollisuudesta. Kiitollisuus on sellainen elementti, joka toimii sydämen maailmassa rakkaudessa kaikkea kohtaan. Kun unohdamme kiitollisuuden jokapäiväisestä ja joka hetkisestä tietoisuudestamme, silloin menemme pois sydämestämme ja palaamme mielemme ja persoonamme itsekkääseen maailmaan. Sitä
kautta hukkaamme tietysti rauhan ja ilon tilan. Se on tila, jossa ainoastaan voimme luoda kaiken uudeksi. Se on tila jossa voimme luoda ikuisesti uutta puhtaassa pyyteettömässä rakkaudessa, jossa toteutuu valon tahto ja totuus automaattisesti. Silloin kaikessa luomisessa olemme ilon tilassa voimme luoda kaiken vanhan ja alemman luomisemme uudeksi.
Toinen tietoisuuden taso tai tie joka viekin intensiivisesti ja tietoisesti harjoiteltuna kiitollisuuden pysyvään tilaan on totuuden tie.
Totuus, kun siihen tahtoo tietoisesti kiinnittyä tai kun tahtoo totuutta elämän korkeimpana muotona, se alkaa kasvaa tietoisuudessamme. Totuus tuo meille väistämättä syvemmän rauhan, kun rauha voi olla, se synnyttää ykseyden kaikkien tasojemme välille eli universaalin rauhan. Se tuo tietysti onnellisuuden ja runsauden elämäämme ja tarpeeksi tahdottuna ja harjoitettuna pysyvän kiitollisuuden tilan, johon ego ei enää vaikuta. Silloin voi synnyttää läsnäolossa pysyvän egottoman tilan. Tässä tilassa, kun luomme syntyy meille kaikissa kohtaamissamme asioissa eteemme kuva siitä miten asia oikeasti on. Emme luo enää silloin harhakuvaa siitä mitä koemme ja näemme ympärillämme ja elämämme tapahtumissa. Se synnyttää meissä suurta ykseyden ja yhteyden tunnetta kaikessa ja kaiken kanssa.
Silloin synnytämme tilan jossa luomme solarisessa eli aurinkokeskuksemme tilassa, jossa näemme valon totuuden. Ja kun tahdomme luoda valon tahdossa ja totuudessa aukeaa kolmas silmämme ja kykenemme näkemään kaikki
asiat Jumalan silmin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että saisimme nähdä valon tahdon ja totuuden noin vain kun sitä itsekkäästi tahdomme. Meidän tulee tahtoa totuutta ja valon tahtoa mielessämme Pyhä itsekkyys, eli tahtoa tietoisuutta palvellaksemme ja siksi jotta voisimme valaistua, että voisimme auttaa muitakin valaistumaan. Se on valon korkein tahto.
Kun elämme valon tahdossa ja totuudessa tietoisesti myös persoonassamme, herää meissä jossain vaiheessa tahto tulla siksi joka olemme, eli yhdistyä yhdeksi Jumalan kanssa. Tulla oman korkeimman minämme kautta yhdistyneeksi kaikkialliseksi ykseydeksi. (Harjoitukset tähän yhtymiseen ja valon tahdon ja totuuden fyysisoimiseen kirjassa myöhemmin.)
Kun olemme tarpeeksi tietoisia valo-olemuksestamme saamme aina kutakin vaihettamme koskien oikeat sanat kaikkiin asioihin. Valaistumisemme ja yhdistymisemme ykseyteen. Minulle ne sanat olivat aiemmin 8. chakran tosi nimi, ”Minä olen se joka minä olen”, toinen sellainen lause, joka kuvaa Jumalallista olentoamme on: ”Minä olen Hän.” Tai kuten Jeesus ilmaisi asian: ”Minä ja Isä olemme yhtä.”
Tässä seuraavaksi runo, jonka olen kirjoittanut 22.5.2008 ennen kun vielä ymmärsin sen sanomaa:
Henkeni laulu
Astun sieluuni, henkeni värähtää.
Sieluni kehooni yhtyy, annan niin olla.
Henkeni laulaa laulun, isän sydämestä.
Sen kuulen, siihen yhdyn.
Jumalan totuus, minussa valkenee.
Kirkkaus minut saavuttaa. Isä ja minä olemme yhtä.
Tietoisuus ilooni laskeutuu, niin tahdon.
Niin se on, niin se olkoon!
Teksti tuli sittenkin, vaikka kestikin. Toivottavasti siitä oli iloa!
T. Juha